Vapaaehtoinen lukuvaari: "Lasten vilpitön avoimuus luo monia hienoja ja hauskoja hetkiä myös lukutuokion ulkopuolella."

Marraskuun ajan nostamme esiin miehiä ja isiä MLL:ssä. Lukuvaarit käyvät kouluilla lukemassa kahden kesken lasten kanssa. He tarjoavat lapsille lukukokemuksia sekä innostavat heitä lukemisen pariin. Lue alta neljän lukuvaarin ajatuksia ja kokemuksia vapaaehtoisuudesta.

Jukka Piirainen, Tampere

”Aloitin lukuvaarina, kun muutin Tampereelle nelisen vuotta sitten. Olin ollut Oulussa mukana koulumummi ja -vaari -toiminnassa ja kun muutimme tänne, rupesin katsomaan, onko täällä samantyyppistä toimintaa.

Olen ollut paljon erilaisissa vapaaehtoistoiminnoissa mukana. On kivaa olla avuksi ja tietysti, kun ei ole töissä enää, on aikaa, vaikka paljon sitä menee muuallekin.

Oppilaat ovat ihania ja mahtavia. Parasta on tietysti myös se, että pystyy auttamaan lukemisen opettelussa. On aivan mahtava juttu, kun näkee, että oppilas kehittyy ja että voi olla hyödyksi.”

Kaarlo Koivisto, Tampere

”Viitisen vuotta sitten kahdeksanvuotias tyttärenpoikani soitti minulle ja kertoi, että koulussa oli pyydetty kysymään, olisivatko isovanhemmat kiinnostuneita lukumummi ja -vaari -toiminnasta. Olinhan minä. Kävin koulutuksen, mutta korona-ajan vuoksi aloitus siirtyi vuoden 2023 alkuun.

Työskentelen pääasiassa kakkosluokkalaisten kanssa. Olen kehitellyt oheistoimintoja niin, että aluksi askarrellaan kirjanmerkki, joskus esitän kynän katoamistempun ja toisinaan ankka kurnuttaa. Lopuksi kirjanmerkkiin liimataan tarra ja taittelen paperista laivan, jolla on määrä seilata lukuelämysten maailmaan.

Itse lukeminen tapahtuu useimmiten yhteislukuna. Osoitan kynällä, missä mennään ja kiinnitän huomiota lukemisen rytmiin, sanojen ymmärtämiseen ja lauseiden välisiin taukoihin. Välillä pidetään taukoja, kun lapset selostavat omia ja perheensä asioita, luottamuksellisesti tietenkin. Kerran minulle kerrottiin, kuinka äiti sisarineen lähtee tänään hakemaan tatskoja. Joskus jonkin kirjan romanttisessa kohdassa sanoin, että minullakin on tyttöystävä, jonka kanssa olen ollut naimisissa jo pian 50 vuotta. Voidaan vaikka heti soittaa hänelle. Suuren alkuinnostuksen jälkeen pupu meni pöksyyn ja niin soitto jäi.

Olen ollut työelämässä konetekniikan lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa, ja harrastuksena minulla on ollut suunnistuksen ohjaus alle kouluikäisten ryhmässä Tampereen Pyrinnössä. Näissä niin kuin lukuvaaritoiminnassakin pätevät samat asiat: motivointi, kiinnostus, kannustus ja kiittäminen kantavat pitkälle. On aina palkitsevaa nähdä taitojen kehittyminen.

Koulun työyhteisö on suhtautunut hyvin myötämielisesti ja kiitollisena tähän toimintaan. Kuvassa selailen oppilailta saamaani jättikorttia, johon on piirretty pikku tervehdyksiä. Kesäjuhlaan en valitettavasti ehtinyt mennä, mutta ehkä ensi kerralla. Sitä odottaessa.”

Mauri Lukkari, Riihimäki 

”Aloitin lukuvaarina talvella 2024. Olin aikaisemmin toiminut uimakaverina neljä vuotta, mutta toiminta jäi tauolle, koska Riihimäen uimahalli meni remonttiin. Halusin tehdä vapaaehtoistyötä ja lukuvaaritoiminta tuntui mielenkiintoiselta.

Parasta lukuvaarina toimimisessa on oppilaiden antama palaute. Jokainen lukukerta on hetki, josta jää jotakin mukavaa mieleen. Lukukerroilla lapset kertovat myös omista haaveistaan ja toiveistaan, ja minä kuuntelen ja myötä elän. Minusta tuntuu, että lapset, joiden kanssa luen, kokevat lukuhetket hetkeksi, jolloin saa olla aikuisen henkilön kanssa kahden.

Vapaaehtoisuudesta saa myös todella paljon: mielen virkeyttä ja virtaa jokapäiväiseen arkeen.”

Arto Sillanpää, Valkeakoski

”Lähdin lukuvaariksi, kun näin toiminnasta jutun paikallislehdessä muutama vuosi sitten. Halusin jotain säännöllistä, tärkeää tekemistä arkeeni, ja koin, että minulla voisi olla tässä annettavaa.

Lukuvaarina olo antaa tekemistä arkeeni ja koen olevani tarpeellinen. Motivaatio tulee tietenkin onnistumisesta, mutta myös lasten vilpittömästä halusta olla kanssani, kunhan ensin olemme riittävästi tutustuneet toisiimme ja olen saavuttanut lapsen luottamuksen. Heidän kanssaan yhdessäolo on myös hauskaa, koska heidän vilpitön avoimuutensa luo monia hienoja ja hauskoja hetkiä myös lukutuokion ulkopuolella. Lapset kertovat harrastuksistaan, joskus perheestään ja kavereistaan. Onpa minulle kerran tuotu koulun pihalta välitunnilla etanakin näytille. Olisi hieman hymyilyttänytkin, kun neljä poikaa tulee yhden etanan kanssa tekemään raporttia. 

Pystyn myös näkemään varsin konkreettisesti toiminnan tarpeellisuuden. Parin vuoden aikana olen nähnyt aivan selkeästi lukemisen parantuneen ja myös opettajien palaute on kertonut samaa. Joskus itselleni tulee olo, että pojat, joiden kanssa luen, kaipaavat aikuista miestä, jonka kanssa voi jutella muutenkin kuin vain lukea kirjaa. Luulen, että he myös tarvitsevat näitä rauhoittumisen hetkiä, jotta pystyvät keskittymään lukemiseen.”