"Tämä on minulle tällä hetkellä aivan sydämenasia" – Vapaaehtoiset mahdollistavat kohtaamisia perhekahvilassa

Perhekahvilat ovat lapsiperheiden kohtaamispaikkoja, joissa voi jutella muiden vanhempien kanssa, löytää lapselle leikkiseuraa ja hengähtää hetken. Juttu- ja leikkiseuraa sekä vertaistukea tarjoavat perhekahvilat pyörivät usein vapaaehtoisvoimin. Kävimme vierailulla Koivistonkylän paikallisyhdistyksen perhekahvilassa Tampereella ja kysyimme vapaaehtoisilta heidän kokemuksistaan.

Koivistonkylän perhekahvila Tampereella täyttyy torstaiaamupäivästä puheensorinasta ja paikalle tulleista isistä, äideistä ja lapsista. Salissa lapset kiipeävät pienen liukumäen portaita, toisessa huoneessa vanhemmat ja lapset istuvat lattialla ja touhuavat. Pian pöydän ääressä askarrellaan lyhtyjä.

MLL:n vapaaehtoisvoimin toimivia perhekahviloita pyörittävät usein vanhemmat, joiden tie vapaaehtoiseksi on alkanut perhekahvilan kävijöinä. Sellaiset, jotka muutenkin kävisivät perhekahvilassa aktiivisesti lastensa kanssa.

Koivistonkylän perhekahvilassa vastaavana vapaaehtoisena toimii Riitta Niukkala, joka on jo jättänyt työelämän taakseen. Hänellä on nyt aikaa vapaaehtoistyölle.

Kun Riitta jäi eläkkeelle, alkoi hän miettiä, mitä seuraavaksi tekisi.

”Yhtäkkiä huomasin, että laitan viestiä paikalliseen MLL:ään.”

Vaikka MLL oli Riitalle tuttu valtakunnallisesti, paikallista toimintaa hän ei niinkään tuntenut. Pian se kuitenkin tuli tutuksi: Riitalle ehdotettiin vapaaehtoisena toimimista perhekahvilassa.

Perhekahvila on vienyt hänet mukanaan.

”Tämä on minulle tällä hetkellä aivan sydämenasia.”

Parasta vapaaehtoisena toimimisessa on lapset

Perhekahvilassa Riitta hoitaa kaikki käytännön asiat.

”Ensimmäisen vuoden olin apuna toisen ohjaajan rinnalla. Sitten tämän vetäminen jäi minulle, ja olen ollut siitä lähtien vastaavana”, Riitta kertoo.

Aluksi se, miten vastaavana vapaaehtoisena pärjää, vähän jännitti.

”Pian huomasin, että tässä pärjää parhaiten ihan omana itsenään. Ei sen kummempaa. En ole mikään näppärä askartelija tai ideanikkari. Vieraiden kanssa seurustelu ja lasten kanssa leikkiminen on tärkeintä.”

Yksin perhekahvilaa ei ole koskaan tarvinnut pyörittää. Parina on aina ollut toinen vapaaehtoinen.

Nyt vuosia perhekahvilassa ja paikallisyhdistyksessä on takana viisi.

”Tykkään tästä ihan älyttömästi. Tämä on todella kivaa.”

Parasta perhekahvilassa on hänestä lapset. Sekä se, kun kuulee kävijöiltä, että on ihana, että tällainen paikka on olemassa.

Perhekahvilan lisäksi Riitta on myös koululla lukumummina.

”Minusta on ihanaa, kun kuljen ulkona ja lapset käyvät tökkimässä, että hei, toi on meidän lukumummi tai toi on sieltä perhekahvilasta.”

Yhdessä askartelua

Tällä kertaa perhekahvilassa on hieman rauhallisempi päivä, mutta kävijöitä on kuitenkin paikalla mukava porukka. Ihmiset ovat jakautuneet ympäri tiloja: paikalta löytyy useampia huoneita, joihin voi hakeutua, miten haluaa.

Yhdessä huoneessa pöydän ääreen kerääntyy lapsia ja aikuisia askartelemaan.

Vaikka ei olisi itse askartelijatyyppiä eikä kotoa löytyisi välineitä tai materiaaleja, täällä on helppo kokeilla ja tehdä lasten kanssa jotakin erilaista.

Perhekahvilan toinen vapaaehtoinen, Katarina Bäckström, järjestää perhekahvilassa askartelua. Hän on ollut mukana nelisen vuotta niin kävijänä kuin vapaaehtoisena. Askarteluja hän suunnittelee ja tekee yhdessä lastensa kanssa.

”Nautin siitä, että meillä on kotona sisustuksessa lasten askarteluja, ja tykkään tarjota muille mahdollisuuden tehdä lastensa kanssa taidetta”, Katarina kertoo. 

”Täältä saa tuotua syksyä kotiin, sen jälkeen, kun kesäkukat ovat lähteneet – ja sitten ripauksen joulua ja pääsiäistä. Tekemisessä näkyy vuodenkierto. Pyrin tarjoamaan tekemistä ikätasoisesti ja kannustamaan kaikkia kokeilemaan: taiteen kauneushan on katsojan silmässä ja se kertoo hetkestä. Pienimmillä lapsilla taide voi olla vain sipaus maalia tyhjällä paperilla tai märkää märällä tekniikalla maalattua liukuvaa värien kirjoa. Isommat haluavat jo leikata ja liimata tai maalata aiheita.”

Isänpäiväksi on tehty heijastimia, äitienpäiväksi kangaskasseja kangasväreillä painettuna. 

Tänään askarrellaan lyhtyjä liimaamalla silkkipaperia lasipurkkeihin maidolla. Joulukortteja on askarreltu omaan tarpeeseen kuin myös kaikille läheisen vanhainkodin asukkaille – niiden tekemisestä tulee tosi hyvä mieli kaikille.

Materiaalit askarteluihin ovat usein kierrätettyjä.

”Paperia ja pahvia täytyy välillä hakea täydennykseksi, ja tällä kertaa haettiin rautalankaa. Mutta esimerkiksi nämä silkkipaperitilkut ovat jääneet muista askarteluista yli ja helmet löysimme vanhoista materiaaleista. Tänne voi myös tuoda omista askarteluista yli jääneitä materiaaleja yhteiseen käyttöön.”

Tärkeintä on, että on paikka, jonne tulla

Askartelun lisäksi perhekahvilassa järjestetään välillä esimerkiksi musiikkihetkiä, keittolounaita, naamiaisia tai muita juhlia sekä Tuo tullessassi vie mennessäsi -kierrätyspistettä vaatteille ja leluille.

”Ollaan me pidetty keväällä pistokas- ja taimivaihtareitakin”, kertoo Katarina.

Kun Riitta aloitti vapaaehtoisena, järjestettiin myös muuta, ulkopuolista ohjelmaa. Välillä saattoi olla musikantteja, fysioterapeuttia, kirjastoa tai apteekkia käymässä.

”Silloin täällä kävi isompia lapsia. Nyt meillä kävijöissä on enemmän pienempiä, joten ohjelma ei enää vastaa samalla lailla tarkoitustaan. Vanhemmat ovat enemmän kiinni lapsissaan.”

Ohjelmaa ei kävijöiden keskuudessa ei aina edes kaivata. Tärkeintä on, että on paikka, jonne tulla ja jossa voi tavata muita.

”Tykkään siitä, että täällä ei ole mitään pakollista ohjelmaa, vaan lapset saavat leikkiä ja itse saa aikuista seuraa. Täällä on helppoa. Lapset viihtyvät, kun on erilaisia leluja ja kavereita”, kertoo yksi perhekahvilan kävijä.

Parasta tässä perhekahvilassa on monien mielestä sen sijainti: Se, että se on oman kodin lähellä. Ettei tarvitse lähteä bussilla keskustaan, vaan voi kävellä paikalle matalalla kynnyksellä.

”Me käymme täällä ihan viikoittain. Erityisesti esikoisen kanssa yksin kotona ollessa tätä kaipasi. Tällaisia Riittoja pitäisi olla enemmän kaikkialla.”

Teksti ja kuvat: Inna Sinersaari