Vapaaehtoisena paikallisyhdistyksessä: "Suurin motivaatio on tapahtumista salaa tullut hyvä olo."

Marraskuun ajan tuomme esiin miehiä ja isiä MLL:ssä. Juttelimme Lempäälän paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Risto Tuomisen ja rahastonhoitaja Valtteri Mäkisen kanssa vapaaehtoisuudesta. Mikä yhdistystoiminnassa on parasta, mitä vapaaehtoisuus on heille tuonut ja opettanut sekä millaisia hetkiä heille on erityisesti jäänyt mieleen?

Miten lähditte alun perun mukaan MLL:n paikallisyhdistyksen toimintaan?

Risto: Minut houkutteli mukaan vuonna 1995 eräs terveydenhoitaja, joka oli vahvasti MLL:ssä mukana. Hän oli huomannut työssään, että isät jäävät vähän sivuun, ja kysyi minulta, olisiko isille mitään. Lähdin pitämään isyystunteja ja siitä minut houkuteltiin myös paikallisyhdistyksen hallitukseen. Ihan sattumanvaraisesti siis, ja siitä alkoi pitkä tie. Se, kun joku kysyy mukaan, saattaa muuttaa merkittävästi elämää!

Valtteri: Minut sai puolestaan Risto viitisen vuotta sitten houkuteltua mukaan rahastonhoitajan pestiin, johon minulla oli soveltuvaa koulutustaustaa. Suurempi taustalla oleva ajuri on kuitenkin ollut esimerkki omasta lapsuudestani ja nuoruudestani: vanhempani toimivat urheilupuolella vapaaehtoisina. Sen myötä olen oppinut ajatusmallin siitä, että haluan itsekin antaa takaisin päin.

"Tapahtumissa näkee, että osallistujat viihtyvät ja on iloisia lapsia paikan päällä. Että on saatu jotakin aikaiseksi. Se tunne vie eteenpäin."

Mikä saa teidät jatkamaan vuodesta toiseen paikallisyhdistyksessä?

Risto: Suurin motivaatio on tapahtumista salaa tullut hyvä olo: sitä että on voinut omalla ajallaan, käyttämällä omaa osaamistaan ja kiinnostuksenkohteitaan auttaa jonkin järjestämisessä. Tapahtumissa ihmiset kiittävät ja näyttävät, että hei, hienoa, että teette tätä. Se näkyy ilmeissä ja sanoissa. Siinä näkee, että sillä mitä tekee, on merkitystä. 

Se on kehä, joka ruokkii itseään: osallistuminen ja tekeminen tuovat energiaa, joka antaa seuraavaan. Jatkuvuus tuo siihen lisäksi kerrostumia. Oma osaaminen lisääntyy ja saman pystyy tekemään pienemmällä työpanoksella. Siitä syntyy positiivista rutiinia.

Valtteri: Jos olisin vastannut ensin, olisin siteerannut suoraan Riston käyttämää "tulee salaa hyvä olo" -termiä. Tapahtumissa näkee, että osallistujat viihtyvät ja on iloisia lapsia paikan päällä. Että on saatu jotakin aikaiseksi. Se tunne vie eteenpäin. Ei sen aina tarvitse olla mitään suurta ja mahtavaa, vaan ihan pikkujuttuja. Kyllähän se maadoittaa, kun näkee esimerkiksi, millaiset pienet arjen asiat ovat omien 6- ja 4-vuotiaiden lasten mielestä parhaita, sellaisia joita fiilistellään kuukausi eteenpäin.

"Vapaaehtoisuus ruokkii elämän liekkiä, sitä että elämä on hienoa. Voin sillä myös tuoda muille lisää elämäniloa ja ylläpitää toivoa."

Mitä yhdistystoiminta on teille tuonut ja opettanut?

Valtteri: Kun tapaa erilaisia ihmisiä ja keskustelee heidän kanssaan sekä näkee, miten muut toimivat erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä, oppii ihan hirveästi. Siitä saa myös valtavasti ajatuksia ja oppeja omien lasten kanssa olemiseen. Siinä kasvaa ihmisenä.

Kohtaamisten kautta omaksuu erilaisia näkökulmia ja ymmärtää siten myös isompaa kuvaa. Niiden kautta ymmärtää myös, kuinka paljon merkitystä sillä on, mitä me täällä yhdistyksessä tehdään. Että sille on tarvetta.

Risto: Lasten ja perheiden parissa työskentely on ollut minulle pitkä seikkailu sekä työn että vapaaehtoisuuden kautta. Yhdistystoiminta auttaa ja täydentää ammattityötäni. Siinä pääsen myös kierrättämään elämänkokemusta toisten kautta: Ajattelen, että se on kuin pallo, joka kerryttää kokemusta. Kun kukin pääse näyttämään omaa juttuansa yhdessä tekemällä, se tarttuu muihinkin. Lisäksi esimerkiksi, kun työn tai vapaaehtoisuuden kautta luo suhteita, syntyy samalla enemmän taitoa luoda suhteita.

Elämänliekkini on totta kai puolisoni, lapseni ja lapsenlapseni, mutta vapaaehtoisuus ylläpitää sitä myös. Se ruokkii sitä, että elämä on hienoa. Voin sillä myös tuoda muille lisää elämäniloa ja ylläpitää toivoa.

Jakaisitteko jonkun muiston, joka teille on jäänyt mieleen yhdistystoiminnasta?

Risto: Vuosittainen vuoden ensimmäisen vauvan muistaminen on aika ainutlaatuista. Olen saanut olla siinä mukana jo 20 vuotta, ja joka kerta on jännittävää soittaa perheen ovikelloa kunnanedustajan ja paikallislehden toimittajan kanssa. Siinä on nähnyt monenlaisia perheitä. Vastasyntyneiden ja heidän äitiensä tukeminen on MLL:n perusjuuri, joten siinä on sellaista MLL:n toiminnasta pyhää.

Valtteri: Ensimmäinen laavuretki, jonka järjestimme, lähti tuosta Lempäälän jäähallin kupeesta. Olimme mainostaneet sitä, mutta emme tienneet, tuleeko sinne porukkaa. Parkkipaikalle saapuessa sitä katsoi, että hetkonen, ovatko nämä kaikki lähdössä mukaan. Tuli oikein hyvä mieli, että ihmiset olivat löytäneet paikalle. Se oli huippureissu kaiken kaikkiaan.

"Yhteiskuntamme olisi todella paljon kovempi ja kylmempi ilman vapaaehtoistoimintaa."

Mitä haluaisitte sanoa ihmisille vapaaehtoisuudesta?

Valtteri: Lähtekää reilusti kokeilemaan! Minäkään en tiennyt tästä sen enempää, kun aikanaan lähdin, ja tällä tiellä ollaan. Vapaaehtoistoiminnassa ollaan mukana juuri sen verran, mitä omat voimavarat, oma perhetilanne ja resurssit mahdollistavat. Jokainen tekee juuri sen verran, mitä pystyy – se on jo paljon se.

Risto: Sanoisin ihan samaa: älkää kiertäkö kaukaa tilanteita, joissa vapaaehtoisuus on mahdollista. Se ei ole mikään pallo jalassa – se on mahdollisuus tehdä inhimillisestä näkökulmasta työtä jonkun teeman edestä.

Meidän yhteiskuntamme olisi todella paljon kovempi ja kylmempi ilman vapaaehtoistoimintaa. Vapaaehtoisuus myös muuttaa meitä ihmisinä. Se tekee hyvää mielelle ja on hyvä vaihtoehto suorittamiselle. Se on inhimillisyyden näkökulma.

Ja vielä viimeiseksi: mikä yhdistystoiminnassa on parasta?

Valtteri: Paras juttu on nähdä iloiset perheet. Ehdottomasti.

Risto: Se, kuinka merkittävää on yhteisön vaikutus ja kuinka merkittävää on auttaa heikossa elämäntilanteessa olevia.