Ruutanan touhutunti kokoaa perheitä yhteen leikin ja liikkeen äärelle Kangasalla
17.4.2025
Erilaiset liikkarit ja perhepeuhut ovat suosittu toimintamuoto MLL:n paikallisyhdistyksissä. Ruutanan touhutunti Kangasalla kokoaa lapsiperheitä yhteen leikin ja liikkeen äärelle sunnuntaiaamuisin.
”Kukkuu” kuuluu Ruutanan monitoimitalon salin keskeltä, isojen pehmopalikoiden takaa. Pienet, nauravat kasvot kurkistavat pehmopalikoista rakennetulta temppuradalta. Sali täyttyy iloisesta vilinästä.
On sunnuntaiaamu, ja Kangasalan paikallisyhdistyksen järjestämä touhutunti on käynnissä.
Temppurata rakentuu isoista pehmopalikoista, pikkutrampoliini pomputtaa pieniä jalkoja ja voimistelurenkaat ovat valmiina roikkumista varten. Värikäs ryömintätunneli on jossain välissä täyttynyt palloista.
Paikalle on saapunut viitisentoista lasta vanhempineen.
Vapaata touhuamista
Vaikka sali täyttyy vilinästä, tällä kertaa tunnelma on vielä yllättävän rauhallinen, kertovat touhutunnin vapaaehtoiset Eveliina Edvik, Jasmin Hietikko-Kaukola ja Paula Päkkilä. Kiireisimpinä kertoina paikalla on ollut yli kaksikymmentä lasta ja toiset kaksikymmentä aikuista.
Touhutunnille on selvästi kysyntää.
Kangasalan yhdistys pyörittää viikoittain kolmea touhutuntia eri puolilla Kangasalaa. Ne ovat maksutonta toimintaa, johon ei ole ennakkoilmoittautumista.
Ruutanan touhutunnilla ohjelmaa ei ole ennakkoon määrätty, vaan kävijät saavat vapaasti touhuta.
”Ihmiset tulevat ja lapset käyvät hakemassa varastosta itse tavaroita. Yleensä aletaan heti rakentamaan temppurataa. Touhutunnin lopuksi, kun tavarat on saatu kerättyä takaisin varastoon, on usein juoksukilpailu”, kertoo Eveliina.
Jasmin kertoo lastensa suosikkijuttuja touhutunnilla olevan palikat, joista voi rakentaa majoja ja ratoja. Sekä se, että on tilaa mennä ja liikkua.
Kävijöinä on pääasiassa 1–5-vuotiaita lapsia. Moni vanhempi on miettinyt, voiko mukaan tulla alle kaksivuotiaan kanssa.
”Vähän jännitetään, jääkö pienempi isompien jalkoihin”, kertoo Eveliina. ”Me olemme käyneet täällä siitä asti, kun lapsi oli yksivuotias.”
Tilaa ja tekemistä on pienemmillekin taaperoille.
”Lapset viihtyvät todella hyvin. Täällä käy myös paljon kaveriperheitä, ja vanhemmatkin pääsevät vaihtamaan kuulumisia samalla, kun lapset leikkivät ja touhuavat”, kertoo Paula.
”Meillä molemmat tytöt tykkäävät touhutunneista kauheasti”, komppaa Jasmin. ”Varsinkin, kun on sateista, niin mikäs sen parempaa kuin tulla tänne.”
Vapaaehtoisten voimin
Touhutunti ei olisi mahdollinen ilman aktiivisia vapaaehtoisia. Ruutanan touhutunnin avainringissä vapaaehtoisia on tällä hetkellä useampi, joten tuntia ei ole vielä tarvinnut kertaakaan perua.
Vapaaehtoisena toimiminen on helppoa. Riittää, että avaa ja lukitsee oven. Touhutunnin ajan voi itse olla lastensa kanssa menossa mukana.
Kaikki kolme vapaaehtoista ovat olleet mukana myös Kangasalan paikallisyhdistyksen pyörittämässä perhekahvilassa sekä tällä hetkellä yhdistyksen hallituksen toiminnassa.
”Olin mukana pyörittämässä ensin perhekahvilaa, ja sen jälkeen hyppäsin mukaan myös touhutunnin avainrinkiin, heti kun aloimme käymään täällä”, Eveliina kertoo.
Jasmin on käynyt lastensa kanssa touhutunnilla puolitoista vuotta. Touhutunnin avainrinkiin hän liittyi viime syksynä ja sen jälkeen paikallisyhdistyksen hallituksen varajäseneksi.
”Totesin, että voisin olla enemmänkin yhdistyksessä mukana. Olen kokenut esimerkiksi perhekahvilan hyödylliseksi ja saanut sieltä paljon vertaistukea. Tuntui luontevalta lähteä toimintaan vahvemmin mukaan.”
”Mä juoksen!”
Kellon lähestyessä puoli yhtätoista alkaa tuttu rituaali: kaikki ryhtyvät yhdessä siivoamaan. Lapset ja aikuiset kantavat pallot, lelut ja palikat takaisin paikoilleen.
Hetkeä myöhemmin sali täyttyy ilosta ja kiljahduksista, kun pienet jalat viilettävät juoksukilpailuun.
”Än yy tee nyt!” kaikuu salissa. ”Mä juoksen!” huikkaa yksi. Vielä yksi kierros – tai pari.
Pukuhuoneeseen siirrytään pikkuhiljaa, mutta osa pikkuväestä viivyttelee lähtöä. ”Ei lähetä!” kuuluu naurun lomasta, kun pieni touhuilija kirmaa vielä kerran salin poikki.
Touhutunti on monelle pienelle yksi viikon kohokohdista.
Teksti ja kuvat: Inna Sinersaari