”On ollut ihana saada pieniä lapsia omaan lähipiiriin” – Perhekummitoiminta tuo iloa arkeen perheelle ja vapaaehtoiselle

Kun arjessa ei ole isovanhempia tai muita sukulaisia lähellä, voi perhekummi tuoda tullessaan valtavasti iloa. Ulla Lahtela ja Essi Kokkisen perhe löysivät toisensa MLL:n Hämeen piirin perhekummitoiminnan kautta. Perhekummisuhde on rikastuttanut kaikkien elämää.

”Ihanaa, että olemme saaneet Ullan”, sanoo Essi Kokkinen lämpimästi.

Essi perheineen lähti mukaan MLL:n perhekummitoimintaan puolisentoista vuotta sitten.

MLL:n perhekummitoiminnan kautta lapsiperhe voi saada vapaaehtoisen perhekummin, jonka kanssa tavataan yhteisen tekemisen merkeissä pari kertaa kuukaudessa. Se on yhdessäoloa ja arjen jakamista.

”Kuulin ensimmäistä kertaa perhekummitoiminnasta jo kauan ennen omia lapsia, ja kun neuvolassa siitä kerran juttelin ja sain tietää, että sellainen on mahdollista, ajattelin, että sitä täytyy kokeilla”, Essi kertoo.

Essin perheessä oli toimintaan mukaan lähtiessä kaksi pientä poikaa. Viime talvena perheeseen syntyi lisäksi pieni tyttö. Isovanhemmat asuvat kaukana, joten jokapäiväisestä arjesta puuttui lähipiiriä.

Ulla Lahtelan lapsenlapset asuvat puolestaan ulkomailla, eikä hänen arjessaan ollut pieniä lapsia. Kun Ulla näki MLL:n Hämeen piirin mainoksen, että perhekummeja tarvitaan, hän ajatteli, että se voisi olla ihanaa.

”Kaikki ystävättäreni puhuivat lastenlapsistaan, ja minulla ei ole päivittäistä kontaktia ulkomailla asuviin lapsenlapsiini”, Ulla kertoo.

”Huomasin, kuinka ihana ihminen Ulla on”

Essi, lapset ja Ulla tapasivat ensimmäisen kerran elokuussa 2023. Ensimmäinen tapaaminen oli Essin perheen kotona MLL:n Hämeen piirin koordinaattorin kanssa.

Alkuun molempia jännitti, mutta yhteys syntyi nopeasti.

”Ensimmäisellä tapaamisella huomasin, kuinka ihana ihminen Ulla on. Tuntui, että meillä on yhteistä”, Essi kertoo. ”Ullan kanssa onkin ollut todella helppo olla.”

”Pojat olivat niin avoimia, heti ottivat kontaktia eivätkä ujostelleet”, muistelee Ulla. ”Se teki ensimmäisestä tapaamisesta helppoa.”

Perhekummisuhde kestää vuoden, mutta Ullan ja Essin perheen yhteys on jatkunut luonnostaan myös sen jälkeen.

Retkiä, leikkiä, läsnäoloa

Yhteiset hetket ovat muotoutuneet arjen pienistä iloista ja erilaisista retkistä.

”Kävimme joulun aikaan torilla joulukylässä katsomassa joulupukkia”, Ulla muistelee. ”Olemme käyneet radiomuseossa, paistamassa makkaraa ja laskemassa mäkeä.”

”Ja näkötornilla myös”, lisää Essi.

Perhekummitoiminnan anti on Essille ollut erityisesti se, että on toinen aikuinen, jonka kanssa touhuta lasten kanssa. 

”Mieheni on toisinaan pitkiäkin päiviä töissä. Vaikka päivisin näemme myös lapsiperheystäviä, on mukavaa tehdä välillä asioita omien lasten aikataulujen mukaan aikuisen seuran kanssa”, Essi kertoo.

”Yksin ei välttämättä tule lähdettyä koko porukan kanssa. On ihanaa lähteä, kun mukana on apukäsiä.”

Retkien ideat syntyvät usein myös lasten toiveista.

”Vanhempi poika pyytää usein, että mennään retkelle ja otetaan Ulla mukaan”, Essi hymyilee.

Joskus yhteinen aika on myös kotipihan leikkejä. Ulla on tullut tutuksi myös arjen tukena esimerkiksi neuvola- ja hammaslääkärikäyntien aikana.

”Olemme leikkineet pikkuautoilla, lukeneet kirjoja ja autolehtiä, tutkineet puutarhaa ja sen kasveja, käyneet kahvilassa ja Marolan Kotieläinpihassa”, Ulla muistelee. ”Meillä on ollut monenlaista kivaa touhua.”

Vilpitöntä näkemisen iloa

Ullasta on tullut tärkeä lapsille.

Tapaamisten jälkeen lapset kertovat isälleen, mitä kaikkea Ullan kanssa on tehty tai mitä Ulla on sanonut. Kun Ulla tulee käymään, lapset juoksevat ovelle vastaan ja kertovat kilpaa, mitä kaikkea ovat tehneet.

”Lapset ovat vilpittömän iloisia, kun menen käymään. Välillä tuntuu, että heillä on ollut ikävä, kun menee enemmän aikaa tapaamisten välissä”, Ulla kertoo. ”Niin kuin minullakin on ollut.”

Ja kun lähdön hetki koittaa, haluaisivat lapset, että Ulla jää vielä pidemmäksi aikaa.

”Kerran kun olin lähdössä, vanhempi pojista sanoi Essille, että äiti, kanna Ulla sisälle. Ja toisen kerran käski Essin hakea patjat ja tyynyt, että Ulla jää yöksi”, Ulla muistelee hymyillen.

Lapset saattavat myös kesken leikkien kysellä Ullasta: tykkääkö Ulla esimerkiksi jäätelöstä. Silloin laitetaan Ullalle viestiä ja kysytään.

”On ihana, että Essi myös näkee vaivaa ja ottaa videoita minulle lähetettäväksi”, Ulla lisää.

”Olen saanut ihanan perheen ystäväpiiriini”

Perhekummius on ollut Ullasta todella antoisaa.

Lasten aito ja vilpitön läsnäolo tuovat iloa. Sen lisäksi hän on saanut seurata lasten kehitystä.

”Kun ensimmäistä kertaa tapasin Essin ja lapset, pienempi poika oli reilun vuoden ikäinen ja juuri oppinut kävelemään. Hän ei vielä silloin paljoa puhunut”, Ulla muistelee. ”Nyt hän puhuu ja juoksee ja tekee kaikkea isoveljen perässä. Miten hän on kehittynyt tänä aikana!”

Myös lasten jutut ilahduttavat ja yllättävät.

”Olen ollut ihan ällikällä lyöty, mitä kaikkea isompikin poika tietää ja osaa vaikkapa maailman maista ja planeetoista, linnuista ja kasveista. Hänellä on niin hyvät jututkin.” 

Nykyään Ullan ystävätkin kysyvät lasten kuulumisia.

Kun Ullalta ja Essiltä kysyy, suosittelisivatko he perhekummitoimintaa muille, saa yksimielisen vastauksen: kyllä. Alun jännityksestä huolimatta perhekummisuhde on kannattanut.

”On ollut ihana saada tällaisia pieniä lähipiiriin, kun omat lapsenlapset ovat kaukana”, Ulla vastaa lämpimästi. ”Olen saanut ihanan perheen ystäväpiiriini.”

Essi miettii, että vaikka he olisivat tavanneet toista kautta, ilman lapsia, Ullan kanssa juttua riittäisi siltikin. Ja lastensa elämään hän on saanut ihanan, turvallisen aikuisen.

”Ei niitä ole koskaan liikaa.”

Teksti ja kuvat: Inna Sinersaari