Perhekahvilat ovat lapsiperheiden kohtaamispaikkoja, joissa voi jutella muiden vanhempien kanssa, löytää lapselle leikkiseuraa ja hengähtää hetken. Leppoisaa yhdessäoloa ja vertaistukea tarjoavat perhekahvilat pyörivät usein vapaaehtoisvoimin. Kävimme vierailulla Vuoreksen paikallisyhdistyksen vauvakahvilassa Tampereella ja kysyimme vapaaehtoisilta heidän kokemuksistaan vauvakahvilassa.

On maanantaiaamu ja kello lähestyy kymmentä. Vuoreksen vauvakahvilan vapaaehtoiset ohjaajat Anne Tirkkonen-Koskela ja Tanja Ackers laittavat tarjoiluja esille Vuoreksen koulun kerhotilassa Tampereella. Pian ovesta saapuvat päivän ensimmäiset tulijat. 

Eteinen alkaa täyttyä vaunuista ja kengistä.

Viikoittain pyörivässä vauvakahvilassa meno on leppoisaa. Lapset leikkivät ja touhuavat, ja vanhemmat rupattelevat keskenään. Pöydän ääressä istuvat ensimmäistä kertaa paikalle innostuneet isät ja lapset välipalalla. 

”Pienet vauvat saattavat nukahtaa ja nukkuvat täällä vaunuissa”, kertoo Tirkkonen-Koskela. ”Ihmiset hakevat omaan tahtiin syötäviä ja juotavia, vanhemmat juttelevat niitä näitä. Vauvan rytmeistä, syömisistä ja nukkumisista. Kaikesta perusarkea koskettavasta.”

Täällä jaetaan vinkkejä ja annetaan vertaistukea. Tulla ja mennä voi oman aikataulun mukaan.

Välillä voidaan järjestää ohjelmaakin, ja viime keväänä Vuoreksen vauvakahvilaan saatiin myös yksi vierailija.

Rento oleminen ja vertaistuki on kuitenkin se, mitä vauvakahvilasta haetaan: siellä näkee muita ihmisiä, saa juttuseuraa ja rytmiä päivään.

Ja saattaa vauvakahvilasta mukaan tarttua myös uusia ystäviä ja tuttavia – tai uusi vapaaehtoisrooli.

Vapaaehtoiset mahdollistavat kohtaamiset perhekahvilassa

Tampereelle esikoisensa raskausaikana muuttanut Ackers tutustui ensimmäistä kertaa Vuoreksen vauvakahvilaan esikoisensa syntymän jälkeen. Uudessa asuinpaikassa ei ollut vielä ystäväpiiriä tai kontakteja, ja vauvakahvilassa Ackers huomasi, millainen vaikutus omalle jaksamiselle on sillä, että pääsi välillä juttelemaan aikuisen kanssa.

Aluksi Ackers jäi silloin tällöin juttelemaan ja auttamaan vauvakahvilan sulkemisessa. Tänä syksynä hän lähti mukaan pyörittämään kahvilaa vapaaehtoisena.

Vapaaehtoisvoimin pyörivissä perhekahviloissa vapaaehtoiset ohjaajat ovat avainhenkilöitä. He avaavat ovet, hakevat ja laittavat tarjoilut esille, toivottavat uudet ja vanhat kävijät tervetulleiksi ja huolehtivat yhdessä tilojen järjestelystä sekä sulkevat lopuksi ovet.

Mistään sen kummemmasta ei kuitenkaan ole kyse, kertovat Tirkkonen-Koskela ja Ackers.

”Me ohjaajat ollaan tässä vertaisina mukana. Ei meidän tarvitse tätä mitenkään sen kummemmin vetää!”

Usein vetäjät löytyvätkin kahvilakävijöistä, mutta vetäjäksi voi tulla ihan kuka vain, joka haluaa antaa omaa aikaansa. Uusia vapaaehtoisia tarvitaan jatkuvasti.

Vapaaehtoisuutta ei tarvitse oman osaamisen tai sitoutumisen vuoksi pelätä. Vuoreksen vauvakahvilassa vapaaehtoisuus on joustavaa: se vie pari tuntia viikossa ja sitä voi tehdä vaikka vain kerran kuussa. Mukaan voi lähteä vain kokeilemaankin. Vauvakahvila ja sitä pyörittävän Vuoreksen paikallisyhdistyksen toiminta on kaikille avointa.

”Viime kaudella meillä oli isiä vetämässä vauvakahvilaa ja mummeja kävijöinä”, Tirkkonen-Koskela kertoo. ”Ei tarvitse yhtään jännittää, tänne vaan rohkeasti mukaan!”

”Tervetuloa”, komppaa Ackers. ”Ei tämä mitään vaikeaa hommaa ole. Mukavaa seurustelua, jossa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin.”

Vapaaehtoisuus vie mukanaan

Vapaaehtoisuus voi tuoda paljon: iloa, yhteisöä ja tunnetta siitä, että saa tehdä jotakin tärkeää oman asuinpaikan ja sen yhteisön eteen.

Tirkkonen-Koskelan se on vienyt mukanaan, menossa on kuudes vuosi vauvakahvilaa pyörittävän Vuoreksen paikallisyhdistyksen mukana. Vauvakahvilan lisäksi hän toimii yhdistyksen puheenjohtajana.

Paikallisyhdistyksissä vapaaehtoisena voi toimia perhekahviloiden lisäksi hallituksessa sekä pop up -vapaaehtoisena.

”Vapaaehtoistoiminta ottaa sen verran aikaa, mitä sille antaa”, hän kertoo. ”Vauvakahvila vie kaksi tuntia maanantaista. Puheenjohtajuus vähän ekstraa.”

Vuoreksen paikallisyhdistyksen hallituksessa kaveria autetaan. Yksin yhdistyksessä ei tarvitse tehdä mitään. Mukana voi olla sen verran mitä oma elämäntilanne sallii. 

”Vapaaehtoisuus yhdistystoiminnassa tai rooli sen hallituksessa saattaa olla ihmisille vierasta ja sitoutumista pelätään. Se ei äkkiseltään kuulosta välttämättä kauhean houkuttelevalta”, Tirkkonen-Koskela nauraa. ”Mutta meillä on yleensä tosi hauskaa kokouksissa. Useimmiten on lapsia mukana ja kokoonnutaan rennosti jonkun kotona tai Teamsissa. Kokouksia on yleensä 4–6 kertaa vuodessa.”

Vapaaehtoistoiminta voi ilon ja merkityksellisyyden lisäksi tuoda uusia kokemuksia ja taitoja, joista voi olla hyötyä myös työelämässä, esimerkiksi tapahtumien järjestämisestä. Se voi tuoda uutta perspektiiviä omaan työhön tai päinvastoin toimia vastapainona työlle. Ihan sitä, mitä kukin hakee.

”Kyllä mä kannustan tulemaan mukaan, jos vapaaehtoisuus lapsiperheiden parissa yhtään kiinnostaa!”, tiivistää Tirkkonen-Koskela. ”Vapaaehtoisuus voi olla tosi kivaa. Sen kautta voi saada uusia ystäviä ja tuttavia. Ja sitten ei malta lopettaa, vaan sitä vain jatkaa ja jatkaa.”

Teksti: Inna Sinersaari