Isä–lapsikerhon ohjaaja: ”Huomasin, että muualla on olemassa isä–lapsikerhoja ja mietin, että miksei täällakin.”

Marraskuun ajan nostamme esiin isiä ja miehiä MLL:ssä. Isä–lapsikerhot ovat isille ja lapsille tarkoitettua toimintaa, josta löytyy leikkiseuraa lapsille ja juttuseuraa ja vertaistukea isille. Vammalan isä–lapsikerhon vastaava Sakari Määttä sai muiden paikkakuntien isä–lapsikerhoista idean ja otti yhteyttä Tyrvään-Vammalan paikallisyhdistykseen pistääkseen pystyyn sellaisen myös omalla kotipaikkakunnallaan. 

Kun sastamalalainen Sakari Määttä oli nuorimpien lastensa kanssa kotona, he kävivät säännöllisesti MLL:n perhekahvilassa. Paikallisessa perhekahvilassa hän oli usein ainut isä paikalla. Sitten hän törmäsi muualla toimiviin isä–lapsikerhoihin ja alkoi miettiä, miksei omallakin kotipaikkakunnalla. 

 ”Seuraavaksi laitoin sähköpostia paikalliseen MLL:n yhdistykseen”, Määttä muistelee.

Tyrvään-Vammalan paikallisyhdistyksessä ajatuksesta innostuttiin, ja viime helmikuussa isä–lapsikerho aloitti toimintansa Määtän vetämänä.

”Vaikka kaupungissa ei välttämättä ole enää niin erikoista, että isä jää lapsen kanssa kotiin ja äiti jatkaa työelämässä, ei tarvitse tulla kuin 40 kilometriä Tampereelta tänne maaseudulle päin ja ollaan hyvin perinteisten arvojen äärellä”, toteaa Määttä.

Määttä toivoo, että isä–lapsikerho avartaa sitä, että isätkin voivat mennä ja harrastaa keskenään lasten kanssa ja osallistua kaikenlaiseen toimintaan.

”Isät kohtaavat vielä paljon epäilystä ympäriltä, ja monilla on itsellään kynnys lähteä yksin lasten kanssa”, Määttä pohtii. ”Isä–lapsikerhossa näkee, että paikalla on monta muutakin isää lasten kanssa touhuamassa, että ei se olekaan niin erikoista. En ole mikään outolintu, jos lähden nyt lasten kanssa ilman äitiä.”

Isät ja lapset ovat saaneet kerhosta oman, yhteisen juttunsa.

Isä–lapsikerhossa kaikki saavat olla, miten haluavat

Vammalan isä–lapsikerhossa on tullut selväksi, että myös kysyntää isien ja lasten omalle kerholle on. Ensimmäisellä kerralla paikalle innostui jopa 36 henkeä.

"Oli iloinen yllätys, kuinka paljon väkeä tuli mukaan heti ensimmäisillä kerroilla todella pienellä mainostamisella”, Määttä muistelee.

Ensimmäisten kertojen hulinan jälkeen meno on hieman rauhoittunut, mutta suosio on silti jatkunut.

Yleisimmin väkeä on paikalla 15–20 henkeä. Pikkuhiljaa joukossa alkaa olla myös vakiokävijöitä, jotka ovat käyneet alusta asti.

Meno isä–lapsikerhossa on vapaamuotoista. Lapsia on pienistä vauvoista isompiin lapsiin. Osa isistä leikkii lasten kanssa, toiset juttelevat niitä näitä lasten leikkiessä keskenään: kunnallispolitiikasta, uutisista, auton korjaamisesta. Osa pelaa lautapelejä isompien lasten kanssa. Ihmiset jakautuvat porukoihin, liikkuvat ja juttelevat.

”Siellä jokainen saa olla, miten haluaa”, Määttä painottaa. ”Paikalle voi tulla töiden jälkeen juomaan rauhassa kahvit sillä välin, kun lapset leikkivät keskenään. Voi keskustella muiden kanssa tai leikkiä ja pelata koko kaksi tuntia omien lastensa kanssa.”

Ohjattua toimintaa ei isä–lapsikerhossa ole vielä ainakaan kaivattu.

Vertaistukea isille

Sen lisäksi, että isä–lapsikerho voi madaltaa isien kynnystä lähteä touhuamaan keskenään lasten kanssa, se tarjoaa myös vertaistukea.

”Olisin ehkä nuorempana kaivannut jotakin isä–lapsikerhon kaltaista”, kertoo Määttä, jonka vanhin lapsi on nyt parikymppinen.  

”Isät voivat olla aika huonoja tuomaan omia murheitaan tai heitä mietityttäviä asioita esille”, Määttä jatkaa. ”Uskon ja toivon, että isä–lapsikerhosta saa vertaistukea. Sivusta kuuntelemallakin voi huomata, että monet muut painivat samojen asioiden kanssa. Ettei ole yksin.”

Määttä toivoi kerhon alussa, että nuoret isät – sellaiset kuin hän itse oli parikymmentä vuotta sitten – löytäisivät myös isä–lapsikerhon.

”Hyvin heitä onkin tullut mukaan”, Määttä kertoo. ”Sitten meitä on joukossa myös tällaisia nelikymppisiä, joilla on jonkin verran kokemuspohjaa.”

Isä–lapsikerho on rentoa olemista myös vetäjälle

Määtälle isä–lapsikerhon vetäminen on ollut ensimmäinen juttu, jossa hän on mukana vapaaehtoisena.

Joka toinen viikko hän suuntaa lasten kanssa kaupan kautta isä–lapsikerhoon. Ostaa tarjottavat, keittää kahvit ja laittaa mehut ja välipalakeksit tarjolle.

”Sitten ollaan ja höpötellään. Välillä keitän kahvia lisää.”

”Jos joku muu pyörittäisi kerhoa, olisin todennäköisesti paikalla joka tapauksessa touhuamassa”, Määttä jatkaa.

Vapaaehtoisuus hänestä kannattaa.

”Vaikka keskimmäisenä ajatuksena itsellä olisi toisten jeesaaminen tai muille harrastuksen mahdollistaminen, siitä todennäköisesti saa itsekin jotakin”, Määttä pohtii.

Jos olemassa oleva toiminta ei kiinnosta, aina voi tehdä jotain muuta, erilaista ja omannäköistä.

Isä–lapsikerhon pystyyn pistäminen ei ollut vaikeaa. MLL:n paikallisyhdistyksessä autettiin eteenpäin.

”Siellä on usein ihmisiä, jotka ovat olleet vuosia mukana. He osaavat antaa hyviä käytännön vinkkejä.”

Teksti: Inna Sinersaari

Kuva: Sakari Määttä