Isä–lapsikerhon ohjaaja: "Isä–lapsikerho on todella hieno paikka. Kehua ja ylistää en voi liikaa."

Marraskuun ajan nostamme esiin isiä ja miehiä MLL:ssä. Isä–lapsikerhot ovat isille ja lapsille tarkoitettua toimintaa, josta löytyy leikkiseuraa lapsille ja juttuseuraa ja vertaistukea isille. Nokian isä–lapsikerho on paikka, jossa isät löytävät toisiansa. Juttelimme kerhon ohjaajan Tuomas Pimiän kanssa siitä, millaista kerhon ohjaaminen on ja mitä kerhossa käynti tuo niin ohjaajalle kuin kävijöille. 

”Nykypäivänä välillä tuntuu leikkipuistoissa käydessä, että aika harvoin näkee ketään. Joskus omassa kuplassa ajattelee, että pyörin tässä yksin mukulani kanssa. Isä–lapsikerhoon mennessä huomasi, että meitä nokialaisia isiä on aika paljon”, kertoo Tuomas Pimiä, Nokian MLL:n isä–lapsikerhon ohjaaja.

Pimiä päätyi isä–lapsikerhon ohjaajaksi sattuman kautta.

Kun hän oli kotona kaksivuotiaan lapsensa kanssa, he kävivät paljon paikallisessa perhetalossa ja sen kautta löysivät myös isä–lapsikerhon. Kun kerhon edellinen ohjaaja oli jäämässä pois, kysyttiin Pimiältä, olisiko hän kiinnostunut.

Pimiä on toiminut Nokian MLL:n isä–lapsikerhon ohjaajana nyt kolmisen vuotta. Ohjaajana on ajatus jatkaa sen aikaa, kun oman lapsen kanssa siellä muutenkin kävisi.

”Isä–lapsikerho on todella hieno paikka. Vanhemmaksi tullessa elinpiiri vähän kapenee, mutta isä–lapsikerhosta löytyy vertaistukea, muita jotka ovat samassa elämänvaiheessa”, Pimiä kertoo. ”Minulla on todella paljon kavereita itsellänikin, mutta heidän lapsensa ovat jo vanhempia. Isä–lapsikerhossa on ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa lasten kanssa.”

Isä–lapsikerhoa on vaikea pukea sanoiksi, Pimiä jatkaa. ”Se pitää itse kokea ja tulla rohkeasti katsomaan, millaista se on. Kehua ja ylistää en voi liikaa.”

Kohtaamisten mahdollistaja

Millaista isä–lapsikerhon ohjaaminen on?

”Se on ollut todella makeeta”, Pimiä kertoo.

”Se on sellaista, että aukaisen viideltä ovet ja seitsemältä heitän ihmiset pihalle. Välillä saattaa olla naamiaisia tai makkaranpaistoa, mutta muuten isä–lapsikerho on vapaamuotoista yhdessä olemista”, hän jatkaa.

Kerhossa on avoimet ovet kello 17 ja 19 välillä, ja tulla ja mennä voi oman mielensä mukaan. Se on vapaamuotoista seurustelua, olemista ja tekemistä. Paikassa on useampi leikkihuone, missä saa leikkiä leluilla, askarrella tai pistää pystyyn pelejä. Kevätaikaan ja alkusyksystä pelaillaan ja touhuillaan myös pihalla.

”Jokainen saa tehdä, mitä haluaa, ja hakeutua sellaiseen porukkaan, mikä tuntuu hyvältä.”

Kahvin keittämisen ja ovien avaamisen jälkeen homma pyöriikin itsekseen, Pimiä kertoo. Uusille kävijöille hän esittelee paikat, ja ihmiset nopeasti löytävät sieltä pareja ja kolmikkoja, joihin hypätä mukaan. He löytävät ihmisiä, joiden kanssa viihtyvät ja juttelevat.

”En koe, että tehtäväni on siellä ketään ohjata”, Pimiä painottaa. ”Olen enemmänkin ovien avaaja ja mahdollistaja. Jengi on se, mikä sen kerhon tekee, ja on aivan yhtä tyhjän kanssa, jos olisin siellä yksin ovia avaamassa.”

Kerho muodostuu siellä käyvistä ihmisistä.

”Ja meillä on kerhossa aivan huikea porukka”.

Kerhossa isät pääsevät verkostoitumaan

Isä–lapsikerhossa leikitään paljon lasten kanssa, mutta se on myös isille mahdollisuus verkostoitua muiden kanssa, jotka ovat samassa elämäntilanteessa.

Parhaimmassa tapauksessa sieltä saa sekä itselleen että lapsilleen uusia kavereita.

”Se on mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuin se, että lapset pääsevät leikkimään ja että ollaan lasten kanssa”, Pimiä toteaa.

”On aivan mahtavaa huomata, kuinka isät kerhossa sopivat keskenään, että mennäänkö pelaamaan padelia tai lähdetkö viikonloppuna pyörälenkille. Ne ovat kullanarvoisia hetkiä.”

Nokian isä–lapsikerholla on Whatsapp-ryhmä, johon kävijöillä on mahdollisuus liittyä.

”Ihmiset saattavat sieltä bongailla kerhossa tapaamiaan ja lähettää yksityisviestiä tai heittää ihan ryhmässäkin, että ovat tänään menossa uimarannalle tai pulkkamäkeen, että onko muita lähtijöitä.”

Se, että isät löytävät kerhossa toisiansa, on Pimiästä yksi kerhon tarkoituksista.

”Viime kerralla eräs uusi kävijä tuli kerhon jälkeen sanomaan, että onneksi hän tuli. Hän oli vastikään muuttanut Nokialle ja omat kaverit menevät tällä hetkellä omia polkujaan, erilaisessa elämänvaiheessa. Nyt hän oli löytänyt paikan, jossa on muitakin, joilla on lapsia.”

Ja miksi isä–lapsikerhoa tarvitaan esimerkiksi perhekahviloiden rinnalle?

”MLL:n toiminnasta saattaa tulla ensimmäisenä mieleen, että tämä on jotain – anteeksi, sanon nyt rumasti – akkojen kotkotusta. Monet meistä isistä saattavat jäädä pois”, Pimiä pohtii. ”Isä–lapsikerhoon tullessa jotkut isät saattavat olla avautuneempia, kun tietävät, että paikalla on vain isiä ja siellä puhutaan kiekosta ja sellaisesta. Hyvin usein kun perheen kanssa mennään, me isät vetäydytään taka-alalle ja vain seuraillaan eikä päästä ihan siihen ytimeen.”

Isä–lapsikerhosta varmasti löytää oman henkistä porukka, Pimiä jatkaa. Kerhon Whatsapp-ryhmässä on tällä hetkellä 63 jäsentä ja lisää mahtuu edelleen. 

”Ensimmäinen kerta on aina vaikein, menit minne tahansa. Vaaditaan vain se rohkeus, että lähtee käymään. Kun ensimmäisen kerran on käynyt, aika moni tulee riemusta kiljuen uudestaan.”

Teksti: Inna Sinersaari

Kuva: Tuomas Pimiä