Vapaaehtoinen lukuvaari: "Tuntuu, että pieni askel jättää suuren jäljen."

Marraskuun ajan nostamme esiin miehiä ja isiä MLL:ssä. Lukuvaarit käyvät kouluilla lukemassa kahden kesken lasten kanssa. He tarjoavat lapsille lukukokemuksia sekä innostavat heitä lukemisen pariin. Lue alta kolmen lukuvaarin ajatuksia ja kokemuksia vapaaehtoisuudesta.

Lasse Helimo, Tampere

”Lähdin lukuvaariksi vähän sattuman kautta. Perhetuttavani kyseli vuonna 2012, tunnenko ketään, joka voisi aloittaa läksyhelppi-ohjaajana Johanneksen koululla Tampereella. Olin jäänyt eläkkeelle vähän aiemmin ja tuntui, että aikaa sellaiseen olisi. Pian minua kysyttiin myös lukuvaariksi samaan kouluun. Vastasin myöntävästi ja tässä sitä jatketaan vieläkin tiistaipäivisin.

Lukuvaarina minua motivoi kovasti se, että pääsen auttamaan oppilasta eteenpäin opinnoissa. Minulle itselleni tulee lukuhetkistä hyvä olo. On hienoa, kun kuulen joskus kaupungilla kulkiessani ”moi Lukuvaari”. Olen hyvin onnellinen, kun saan olla kasvavien lasten kanssa. Siinä samalla pysyy myös itse ajassa kiinni ja näkee, minkälainen on nykyajan koulu ja miten siellä opetus tapahtuu.

Kahdentoista vuoden aikana on ollut montakin hienoa hetkeä. Ehkä hienointa on ollut se, kun hiljaisesta oppilaasta, jonka ääntä tuskin kuulin hänen lukiessaan minulle syksyn ensimmäisinä tunteina, tuli kevääseen mennessä oppilas, joka luki kunnon äänellä. Hänellä oli myös kysymyksiä luetusta kirjasta ja hän pystyi vapautuneesti keskustelemaan siitä. Samalla hän kertoi, mitä muuta hänen elämäänsä kuului. Ne asiat tietysti jäivät meidän välillemme.”

Mika Grym, Valkeakoski

”Aloitin lukuvaarina tänä syksynä ja mukaan lähdin halusta auttaa lukemisessa nuoria. Parasta on nähdä lasten into ja kehitys ja sitä motivoi tulevaisuus. Saan hyvän mielen ja lapsille toivon halua jatkaa lukemista pitkään. Tämä on mukavaa ja antaa todella paljon.”

Jouko Pesonen, Nokia

”Olen toiminut lukuvaarina viime vuoden syksystä lähtien. Innoituksen sain lukiessani paikallislehdestä ilmoituksen, jossa kerrottiin toiminnan aloittamisesta Nokialla.

Tunnen tekeväni merkityksellistä työtä koko kouluyhteisölle sekä tuovani koululle pikantin lisän arkeen. Koululaiset ja koulun henkilökunta ovat osoittaneet, että ovat kovasti mielissään lukuvaaritoiminnasta. Tuntuu, että pieni askel jättää suuren jäljen.

Tiedän omasta kokemuksestasi, kuinka paljon lukuhetket antavat! Pääsee sukeltamaan eri maailmoihin ja uusiin kokemuksiin. Uskon, että lasten ja nuorten elämään kirjamaailma antaisi mahdollisuuden rauhoittua ja oppia ympäröivästä maailmasta. Jos saan omalla esimerkilläni lapsen löytämään lukemisen ja kirjojen ainutlaatuisen maailman, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Uskon, että jokainen luotettava ja turvallinen aikuinen on tärkeä tuki lapsen elämässä. Lisäksi toimiessani ennen eläkkeelle jäämistäni Poliisiammattikorkeakoululla ja Tredussa opettajana olen saanut konkreettisesti nähdä, kuinka tärkeää on ymmärtää lukemaansa, jotta selviää opinnoista ja tulevista työtehtävistä.

Erityisesti mieleeni on jäänyt Kalevalan päivä, jolloin luin koko koululle juhlasalissa lasten Kalevalaa. Toinen erityinen muisto liittyy sarjakuvatehtävään, jota yhdeksänvuotias poika erityisen innokkaasti teki ja jota yhdessä ideoimme.

Lukumummo- ja lukuvaaritoiminta on mielekäs ja joustava tapa olla osa yhteiskunnan vapaaehtoisen tukiverkoston toimintaa ja edistää lasten hyvinvointia ja kouluttautumista.”