Blogi: Järjestöt rakentavat kriisinkestävyyttä

Elämme aikaa, jossa epävarmuus on arkipäivää. Yksi aikamme keskeisimmistä kysymyksistä on henkinen kriisinkestävyys: miten pärjäämme yhdessä, kun maailma ympärillä horjuu?

Kriisinkestävyys syntyy neljän sektorin yhteistyössä: viranomaisten, yritysten, järjestöjen ja kansalaisten yhteisellä tekemisellä. Tämän yhteistyön ytimessä ovat luottamus, yhteisöllisyys ja kyky toimia yhdessä. Juuri tässä kolmannella sektorilla on erityinen rooli.

Kriiseihin varautuminen mielletään usein konkreettisiksi toimiksi, kuten varmuusvarastoiksi, suunnitelmiksi ja harjoituksiksi. Yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, osa varautumista on kuitenkin henkinen turvallisuus. Se syntyy kokemuksesta, että en ole yksin ja että ympärilläni on yhteisö, joka välittää ja auttaa.

"Järjestöissä toimii valtava määrä vapaaehtoisia, jotka järjestävät toimintaa, tukevat heikoimmassa asemassa olevia ja luovat yhteisöllisyyttä."

Järjestöt rakentavat tätä perustaa joka päivä. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto tukee lapsiperheitä tarjoamalla vertaistukea, ystäviä ja vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Järjestöjen toiminta ei lisää vain arjen hyvinvointia, vaan kolmas sektori on osa kriisinkestävyyden infrastruktuuria.

Kun perheellä on turvaverkko jo ennen kriisiä, sen kyky selviytyä vaikeista tilanteista vahvistuu merkittävästi.

Järjestöissä toimii valtava määrä vapaaehtoisia, jotka järjestävät toimintaa, tukevat heikoimmassa asemassa olevia ja luovat yhteisöllisyyttä. He tuntevat paikalliset ihmiset ja tarpeet usein paremmin kuin mikään keskitetty järjestelmä.

Tulevaisuustalo Sitra onkin korostanut yhteisöjen roolin vahvistamista kriisinkestävyyden rakentamisessa. Yhteisöt eivät ole vain kriisin kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, jotka voivat ehkäistä ongelmia ja tukea toipumista.

Tilanne on ristiriitainen, sillä samaan aikaan kun järjestöjen merkitys tunnistetaan, niiden rahoitusta leikataan. Tämä heikentää juuri niitä rakenteita, jotka luovat pitkäjänteistä henkistä kriisinkestävyyttä.

Kriisinkestävyys ei synny hetkessä, vaan se rakentuu arjessa, kohtaamisissa ja luottamuksessa. Järjestöt tekevät tätä työtä tuloksellisesti joka päivä. Siksi niiden tukeminen ei ole vain sosiaalipoliittinen kysymys, vaan myös turvallisuuspoliittinen valinta.